Blogi
PATRUUNATEHTAAN RÄJÄHDYS
Lapuan Patruunatehtaan lataamo räjähti 13.4.1976 klo 7.42. Onnettomuudessa kuoli 40 ja loukkaantui 60 ihmistä. Tarkkaa syytä ei saatu koskaan selville, mutta epäiltiin, että latausrobotin vika aiheutti kipinän, josta syttyi ruutipölystä täynnä olevan tehtaan räjähdys. Lataamorakennus tuhoutui täysin.
Ala-asteella opettajamme Antti Ikola (RIP) kertoi tarkasti koko tunnin ajan patruunatehtaan räjähdyksestä, kuinka mm. kaikki keskustan lasit hajosivat ja Keskuskoulun paineaallon suuntaiset lasit tulivat sisään. Myös ne samat lasit, missä luokkamme oli ja lasinsiruja oli koko lattia täynnä. Kuuntelin haltioituneena kertomusta kuin mitäkin äänikirjaa. Se pysäytti minut. Se oli samalla karmeaa, mutta erityisen kiehtovaa. Olin tiennyt räjähdyksestä aiemminkin, mutta tuon tunnin jälkeen vasta ymmärsin koko tapahtuneen merkittävyyden ja laajuuden – Kekkonenkin kävi Lapualla. Se taisi olla vuosi 2001, kun opettajamme tästä kertoi.
Isäni oli "puhelin monttööri" tuohon aikaan. Tuona päivänä puhelinmiehet olivat lakossa. Isäni oli kuitenkin aamulla Ruhan asemalla (linnuntietä 6–7 km päässä lataamosta) huoltamassa puhelinlinjoja, koska on kriittistä, että ne toimivat. Isä oli sisällä, kun kuului valtava pamaus. Hänen ensireaktionsa oli, että joku tingintekijä löi lankulla seinään. Ulkona ei kuitenkaan näkynyt ketään ja pian hän huomasi savupilven ja sen suunnasta tajusi välittömästi, että "Paukku" on räjähtänyt.
Räjähdyksen seurauksena puhelinlangat alkoivat laulamaan ja KAIKKI linjat menivät täysin tukkoon. Helsingistä ei saatu mitään yhteyttä Lapualle ja hetken luultiin, että koko Lapua oli räjähtänyt. Puhelinmiehille tuli kiire töihin! Elokuvassakin on kuvattu hienovaraisesti se, kuinka kukaan ei hetkeen saa yhteyttä keneenkään.
Räjähdys kuului myös Lappajärvellä asti noin 50 km päässä. Eräs mies kuuli sen aamulla ja mietti, mikä kumma se ääni oli. Sattumalta hän oli sinä päivänä menossa hakemaan moottoria Latomäen sähköliikkeestä Lapualta. Latomäki sijaitsee Paukun vieressä tien toisella puolella. Saapuessaan paikalle hän ihmetteli kovasti, kun poliisi oli katkaissut tien ja väkeä tungeksi kauheasti. Poliisi pysäytti hänet ja sanoi, että ei ole mitään asiaa tästä eteen päin. Hän kuitenkin sanoi, että kun pitäisi tuo moottori hakea Latomäestä, niin poliisi päästi hänet Latomäen pihaan. Siellä hänelle valkeni, mitä oli tapahtunut. Latomäen ikkunat olivat lentäneet sisään ja kaikki myynnissä olleet lamput olivat särki. Lattia oli hyvä ettei polvia myöden lasinsiruissa. Hän sai noudettua tilaamansa moottorin.
Olen myös kuullut monelta ihmiseltä, miltä räjähdys on kuulostanut. Eräs mies kertoi asuneensa 200 m päässä lapsena, kun se tapahtui. Kuului vain valtava humahdus. Ei niinkään räjähdys. Humahdukseen ovat myös viitanneet monet muut suht. lähellä olleet ja hieman kauempanakin. Vajaan 300 m päässä oli vanha (eli raskastekoinen) pakettiauto poikittain paineaaltoon nähden ja paineaalto olin sen verran voimakas, että siirsi pakua 3 m kauemmas.
Lapua 1976 ohjaajan isä oli töissä Patruunatehtaalla ja räjähdyshetkellä viereisessä rakennuksessa karkaisuosastolla 80–60 m päässä. Hän kertoi minulle viimeisenä kuvauspäivänä, että kun räjähdys tapahtui, niin se oli välittömästi taju pois. Kuin olisi halolla lyöty päähän. Karkaisuosastolla oli isoja astioita täynnä erilaisia happoja. Hänen työkaverinsa lensi paineaallosta yhteen näistä astioista, mutta sattumalta juuri siinä astiassa oli vettä!
Siitä kun hän jonkun ajan kuluttua palasi tajuihinsa, niin ensimmäisenä ajatuksena oli, että mitä he olivat tehneet, että he olivat saaneet räjäytettyä karkaisuosaston. Pian ikkuna-aukosta katsoessaan hän tajusi, että se olikin viereinen lataamo, joka oli räjähtänyt. Siitä hän tehdaspalokuntalaisena lähtikin heti auttamaan, mitä autettavissa oli. Huomannet yhtäläisyyden elokuvan päähenkilöön Mattiin.
Nyt minä olen se henkilö, joka loi tämän räjähdyksen äänen elokuvaan. Tämä on ollut suuri kunnia ja suhtauduin tehtävään isolla kunnioituksella, sitä mittakaavaa kohtaan. Tunnen olevani osa historiaa ja vetää nöyräksi, että olen saanut olla näin keskeisessä roolissa tässä kulttuuriteossa.
Kaikki nämä aspektit huomioon ottaen, kun lähdin luomaan Patruunatehtaan räjähdyksen ääntä, niin mistä oikein aloittaa?
Siitä lähdin liikkeelle, että äänen olisi oltava VALTAVA. Sen olisi erotuttava muusta elokuvasta täydellisen erityisellä tapaa. Johtoajatus koko elokuvan äänisuunnittelulle oli, että yksi ääni on ylitse muiden.
Luonnostelu esituotantovaiheessa, miltä elokuvan ääni näyttäisi.
Kuvailtu humahdusääni oli havaittavissa noin 200–1000 m sisällä. Tässä elokuvassa olemme räjähdyshetkellä ns. GROUND ZERO:ssa eli 0 metriä räjähdyksestä. Miltä räjähdys on siinä kohtaa kuulostanut? Siitä ei ole olemassa havaintoja. Täytyi luottaa omaan intuitioon ja luovuuteen muistaen elokuvarealismin. Monenmoisilla kikoilla saa elokuvassa äänen kuulostamaan realistisemmalta ja paremmalta kuin ääni oikeasti olisi.
Esimerkiksi äänitetty tykistökeskitys ei välttämättä kuulosta raakana, niin "aidolta" kuin miltä se livenä tuntuu ja kuulostaa korviin. Äänisuunnittelija lisää juttuja siihen ääneen, jotta siihen saadaan enemmän ytyä ja potkua, jotta vaikutelma kaiuttimista toistettuna olisi oikeanlainen.
Humaus tuskin olisi oikea kuvaus räjähdysäänestä 0 metrissä. Ja vaikka siitä tekisinkin valtaisan humauksen, niin elokuvateatterissa kokemus ei välttämättä olisi kovin vaikuttava. Luultavasti ihmiset puhuisivat, että olipas köppäänen räjähdys.
Nämä olivat minun lähtökohdat räjähdyksen äänen tekemiseen.
Koko räjähdyksen äänikokonaisuus käsittää yhteensä 112 kerrosta ääniä. Ajatuksena oli, että on itse räjähdys ja sitten on paineaalto, joka liikkuu eteenpäin hajottaen kaikkea.
Ensin latausrobottiin iskee vika. Robotti enää pyöritä patruunoita eteenpäin, vaan se jää nykimään edestakaisin. Tein äänet, niin että moottori yrittää pyörittää konetta, mutta se jääkin sahamaamaan paikoilleen eli menee tilttiin. Robottin nakuttaa lujaa kiihtyneellä tahdilla ja sen sisältä alkaa kuulumaan kummia metallisia kolahduksia ja klonksumista. Kipinät lyövät, sitten kuuluu pahaenteinen metallinen narahdus ja yhtäkkiä tumahtaa!
Itse räjähdys koostuu 80 kerroksesta erilaisia ääniä päällekkäin. Nämä kerrokset eli raidat loivat räjähdyksen ja paineaallon. Ne koostuivat tällaisista elementeistä:
Kipinöitä, tulen leimahdus, katon romahtaminen, rakennuksen romahtaminen, räjähdyksen alkupamaus, räjähdyksen runkojylinää, lyhyitä puiden ja kivien iskuja sekä rynnäkkökiväärin laukauksia (attack), räjähdyksen kajahduksia (release), paljon subbarin jytinää, basarin iskuja (myös 808), kivien sinkoilua, metalliromun sinkoilua, päin pläsiä tulevaa romua halkoen ilmaa vinkuen, ukkosen jylinää ja salamoiden iskuja, tulen roihua, vettä, leijonan karjuntaa, pantterin karjuntaa, lumileopardin karjuntaa, kauhuhirviön kirkunaa, hunttiääniä paineilmasta, kun lasit tulee sisään ja vielä vähän lisää erilaisia räjähdysääniä.
Siihen päälle vielä 32 ääniraitaa ikkunoiden hajoamista ja lasin maahan tippumista. Toimitin siis miksaajalle eli Toni Kurkimäelle yhteensä 112 raidasta koostetun pläjäyksen. Mutta helpottaakseni Tonin työtaakkaa, olin ympännyt ääniä erillisiksi kokonaisuuksi. Toimitin siis loppuvaiheessa jälkituotantoa hänelle miksattavaksi 20 erilaista äänikokonaisuutta, joista yksi oli latausrobotti. Olin kuitenkin aiemmin tomittanut hänelle varhaisemmassa työvaiheessa olevan räjähdyksen, joten en pysty sanomaan montako raitaa Toni on ottanut pois miksatessa ja montako raitaa ääniä lopulta elokuvaan tuli. Kuitenkin tuo 112 on määrä, jonka olen toimittanut hänelle. Tämä kaikki yhdessä on Lapua 1976:ssa Patruunatehtaan räjähdyksen ääni.
Olen aika rankalla kädellä käsitellyt myös noita raitoja. Kompressoitu ja ekvalisoitu, jotta kaikki saadaan todella lujalle ja lisäksi monenlaista muuta. Basareita sidechainasin LFE-kanavalle eli subbarijytinään, että subbarijytinä hiljentyy siksi aikaa, kun basari iskee, jotta sen jytinän keskelle saisi isoja "potkuja" sekaan. Moneen asiaan on hi-pass filtterillä tehty tilaa subbarille.
Etäisyyttä on säädetty kauemmaksi ja ääntä muutettu hiljemmaksi, kun kuva leikkaantuu karkaisuosaston sisälle, jotta paineaallon tavoittaessa karkaisuosaston, se kuulostaisi taas isolta. Sen jälkeen ulkona mennään laajaan kuvaan, jossa ollaan karkaisuosaston ja ison tehtaan välissä ja siinä on otettu etäisyys huomioon taas. Taaimmaiset ikkunat, jotka hajoavat järjestyksessä oikealta vasemmalle ovat noin 75 m päässä kamerasta, joten kaiut on tehty etäisyys ja tila huomioonottaen kuulostamaan realistiselta. Eihän noita voi yksistään erottaa sieltä, mutta kun karmea kasa ääniä laitetaan päällekkäin, niin useiden asioiden summa tekee sen, että ääni istuu kuvaan.
Tässä räjähdyksen plugin-lista:
=====================================
AIR Multi-Chorus
Doubler4
Dyn3 Compressor/Limiter
EQ3 7-Band
FabFilter Pro-Q 3
H-Comp
H-Reverb
L1 limiter
Ozone Imager 2
Pitch II
Polyphonic
Soundly Place it
Submarine
Tape MELLO-FI
TrueVerb
=====================================
Toni on miksatessa Soothe2:lla kaivanut tilaa eri äänille keskenään ja iZotopen Symphonylla tehnyt surround-kaiut.
Kaiken kaikkeaan olen hyvin tyytyväinen, millainen räjähdyksestä saatiin. Ensi-illassa yllätyin, kuinka kovaa räjähdys pamahti, vaikka olin takarivissä. Puoli vuotta ensi-illan jälkeen menin toisen kerran katsomaan elokuvan Lapuan elokuvateatteriin. Hauska asia oli se, että jälkituotanto kesti puoli vuotta ja meni toiset puoli vuotta näkemättä elokuvaa, kun sen vasta katsoin uudelleen. Näin pääsin uusin silmin ja korvin kokemaan elokuvan. Räjähdys vaikutti minuun lujasti, sillä tärisin monta minuuttia sen jälkeen. Kokemus olla osa lataamoporukkaa ja sitten tapahtuu tuo hirveä onnettomuus, niin mietin vain, kuinka kukaan on pystynyt selvitä tuolta hengissä. Suuri kunnia ja hatunnosto pelastus- ja raivaustyössä olleille henkilöille. Siitä myöhemmin lisää.
Onnettomuuden uhrien muistoa kunnioittaen.
–Joni Hakola
Blogisarjan muita osia: