Blogi
Hiljaisuus voi olla tehokeino
Äänellä luodaan tunnelmaa, mutta kaiken ryskäämisen ja räjähdysten vastapainona hiljaisuudella voidaan luoda jopa enemmän tunnelmaa. Digitaalinen hiljaisuus on sitä, kun ääniraita on tyhjää täynnä, eikä kaiuttimista kuulu yhtään mitään. Sitä hyvin harvoin käytetään elokuvassa, sillä se helposti katkaisee katsojan uppoutumisen elokuvaan. Elokuvan hiljaisuus on pikemminkin tarkkaan valittuja hiljaisia ja vähäisiä ääniä. Kun ne vähäisetkin äänet kuuluvat selkeästi, se korostaa hiljaisuutta. Kuten oikeassakin elämässä. Esimerkiksi melusaasteessa ei erota pieniä ääniä, mutta yksin pimeässä hiljaisessa vanhassa talossa jokainen pienikin rasahdus kyllä havaitaan.
Lapua 1976 -elokuvassa ei kovinkaan ole hiljaisia hetkiä. Elokuva etenee pitkälti dialogin kautta ja musiikkia on paljon. Tämä ei ole huono asia, mutta olen tyytyväinen pariin kohtaan, jossa hiljaisuus korostuu. Ensimmäiseksi mainitsen kohtauksen, kun Kaisa kirjoittaa Juhanille kirjeen eroaikeistaan, mutta Juhani yllättäen ilmestyykin eteiseen, niin siinä kohtaa käytin hiljaisuutta tehokeinona. Muut äänet katoavat, mutta vain ilmastoinnin hurina jää. Tarkoitus oli luoda painostava tunnelma, kun Kaisa yllättyy täysin, ettei miehensä ollutkaan töissä ja näin ei päässytkään lähtemään matkalaukkujensa kera huomaamatta. Oikeasti tässä kohtaa ulkoa kuuluisi myös linnunlaulua, mutta se ei sopinut tähän tunnelmaan. Mielestäni pahaenteisyyttä saadaan luotua, kun luontokin hiljenee. Kun Juhani ottaa muutaman askeleen ovat kenkien kopinat hyvin raskaat ja lattia jalkojen alla narisee. Askeleet korostuvat, kun ei ole juurikaan muuta kuultavaa. Näin saadaan muutamasta askeleesta luotua pelottavammat. Tilannehan on pelottava Kaisan näkövinkkelistä. Madalsin myös askelien ääniä juuri tämän uhkaavuuden luomiseksi. Kun katsojan korvat ovat tottuneet tähän hiljaisuuteen, niin yhtäkkinen Juhanin karjaisu: "LUE SE!" kuulostaa suhteessa todella kovalta. Ehkä jokunen katsojakin säikähti tätä. Myös pian tuleva avari poskelle läsähtää ikävän kovaäänisesti, juurikin edellä mainituista syistä.
Toinen kohta on elokuvan alkupuolella, kun Matti herää yläkerrassa alakerrasta kuuluviin ääniin. Nytkö joku murtovaras iskee paikalle? Tässä luodaan myös uhkaa. Matti hiippailee alakertaan ottaen pesismailan käteensä. Muistaakseni äänitin pesismailan äänen hiplailemalla tuolin puista selkänojaa, sillä se sattui olemaan studiossa. Portaissa kuuluu vain hiljaista portaiden natinaa, koska Matti yrittää olla ääneti. Tässä kohtaa on myös painostava musiikki taustalla; tummaa mattoa. Tässä se toimii, selitän kohta miksi. Portaikon loppupäässä Matti ottaa pesismailan lyöntiotteeseen, eikä siitä kuulu mitään ääntä. Tässä olisi foley-artistilla ollut herkullinen paikka tehdä pesismailan käsittelyääntä lähikuvissa, mutta päätin jännitteen luomiseksi, että Matti edelleen pyrkii äänettömästi yllättämään murtovarkaan. Samassa keittiöstä kuuluu supinaa, että siellä onkin kaksi ihmistä ja hekin yrittävät olla hiljaa. Hiljaisuuden päättää valokatkaisija, joka räpsäyttää hehkulampun äänekkäästi päälle ja Matti tajuaa velipoikansa vain tulleen Kaisan kanssa kotiin. Painostava musiikki toimii tässä siksi, kun tilanne rauhkeaa, eikä se oikeasti ollutkaan uhkaava missään välissä. Edellä mainitussa kohtauksessa musiikin käyttäminen ja tilanteen vakavuus ovat juuri toisinpäin.
Hiljaisuutta tehokeinona käyttävän on syytä muistaa, että liian alleviivaava hiljaisuus taas voi tehdä kohtauksesta teennäisen tai liian ennalta-arvattavan. Tai että tuohon ensin mainittuun kohtaukseen olisi laittanut painostavan musiikin taustalle, niin se olisi pilannut tunnelman alleviivaamalla sitä liikaa. Varsinkin kun samantyyppinen musiikki oli jo käytetty aiemmin elokuvassa. Mielestäni onnistuin näissä molemmissa tapauksissa oikein hyvin, kun ottaa huomioon koko elokuvan kaaren. Nämä hiljaisuudet eivät tunnu pakotetuilta, vaan luonnollisilta, mutta kuitenkin luovat oikeanlaisen tunnelman.
Blogisarjan muita osia: